Erilaisuus

Moikka, ja anteeksi kirjoitustako. Tänään mulla on pyörinyt päässä erilaisuus ja sen arvotus. Oon tutustunut ihmiseen jolla on jonkinlainen kehitysvamma en halua mainita henkiöä nimellä.. Tää kyseinen tyttö on oikein mukava eikä hänestä edes näe ulospäin, että olisi kehitysvamma. Mennään me kaikki nyt itseemme, ja mietitään minkä takia niiden erilaisten ihmisten kaveri ei voisi olla ? ymmärrettävää on se että ei ihan täysin erimaailmoissa kulkevan ihmisen kanssa ole oikein mitää mikä yhdistäisi mutta näissä erikois nuorissa on monia joilla on vain lievä kehitysvamma, tai vaan jonkinlainen häiriö jossain toimminnoissa. Kaikki me tarvitaan kavereita jopa se luokan hiljaisin tyttö tarvitsee kaverin. Erilaisuus on mun mielestä kunnioitettava asia sillä näissä erilaisissa nuorissakin näkee paljon sitä elämän iloa. Ite hyväksyn kaikenlaiset ihmiset, kaikkien kanssa ei tietenkään voi yksinkertaisesti tulla toimee, eikä tarvitsekkaan tulla mutta ei ihmisiin kannata olla tutustumatta minkään sairauden,ihonvärin, koon tai ulkonäön takia, saatika sitten kiusata. Eikä meistäkään jolla ei ole mitää diagnoosia, kukaan ns. "normaali" ole. Myös eriväriset, kokoiset ja näköiset tulisi hyväksyä uskon että meillä kaikilla olisi parempi olla jos ketää ei kiusattaisi :) Oheessa pari aiheeseen liittyvää kuvaa