Erilaisuus

Moikka, ja anteeksi kirjoitustako. Tänään mulla on pyörinyt päässä erilaisuus ja sen arvotus. Oon tutustunut ihmiseen jolla on jonkinlainen kehitysvamma en halua mainita henkiöä nimellä.. Tää kyseinen tyttö on oikein mukava eikä hänestä edes näe ulospäin, että olisi kehitysvamma. Mennään me kaikki nyt itseemme, ja mietitään minkä takia niiden erilaisten ihmisten kaveri ei voisi olla ? ymmärrettävää on se että ei ihan täysin erimaailmoissa kulkevan ihmisen kanssa ole oikein mitää mikä yhdistäisi mutta näissä erikois nuorissa on monia joilla on vain lievä kehitysvamma, tai vaan jonkinlainen häiriö jossain toimminnoissa. Kaikki me tarvitaan kavereita jopa se luokan hiljaisin tyttö tarvitsee kaverin. Erilaisuus on mun mielestä kunnioitettava asia sillä näissä erilaisissa nuorissakin näkee paljon sitä elämän iloa. Ite hyväksyn kaikenlaiset ihmiset, kaikkien kanssa ei tietenkään voi yksinkertaisesti tulla toimee, eikä tarvitsekkaan tulla mutta ei ihmisiin kannata olla tutustumatta minkään sairauden,ihonvärin, koon tai ulkonäön takia, saatika sitten kiusata. Eikä meistäkään jolla ei ole mitää diagnoosia, kukaan ns. "normaali" ole. Myös eriväriset, kokoiset ja näköiset tulisi hyväksyä uskon että meillä kaikilla olisi parempi olla jos ketää ei kiusattaisi :) Oheessa pari aiheeseen liittyvää kuvaa

uusioperhe

Moikka nyt on aihe josta itselläni on kokemusta, muistan kun asuin isäni ja veljeni kanssa kolmisteen kaikki oli vielä hyvin, isä löysi uuden naisen jolla oli poika poika ja äiti vaikkuttivat ens alkuun ihanilta ihmisiltä, totta kai siinä jäi väliin kaikki meijän omat jutut mutta ajattelin etä se on vain alkua etten saa isältäni huomiota tai ettemme enään tehneet mitään oikeen yhdessä. Kun tämä kyseinen nainen muutti poikansa kanssa meille, paljastui naisen oikea luonne todellisuudessa nainen oli ilkeä ja halusi minut pois isän luota. nainen haukku mua päivittäin olin aina ruma, huora, hyödytön ja samallainen kun äitini. Muutin pois isältäni ja ajattelin että, voin aina käydä katsomassa isääni ja veljiäni siellä silloin kun itse haluan, koska silloin sovittiin näin isän kanssa ennen muuttoani olin kertonut isälleni kaiken ja kerroin myös etten tykkää siitä kun ne asuu meillä... tottakai isäni silloin vielä ymmärsi minua ja lupasi muuttaa asiaa, näin vaan koskaan tapahtunu. muutettuani isältä äidille (tampereelle) näin isäni alkuun 1 kahdessa kuukaudessa. Nainen alkoi lähettelemän isäni nimellä mulle tekstareita jossa haukku mua ja kieltää menemästä sinne. Viimeksi olen isäni nähnyt viime kesänä ja silloinkin sain naiselta oikein mukavan vastaan oton " ei tolle ooo tääl tilaa" näin mut sinne otettiin. Nyt iskä meni sen monsterin kanssa naimisiin ja en tuu enää ikinä näkee iskää. Soitin isälleni eilen ja sanoin että nainen on menny mun edelle ja vittuilee minulle että siksi en voi häntä käydä katsomassa, kysyin myös et miks se ei vois ees soitella mulle tai jotain ni sain vastauksena ettei oo kerinny no isä taas "ymmärsi" mua ja lupasi etten enään saa vittuilua siellä tai viesteillä. Seuraavana aamuna sän vaimo lähettää viestin mulle että "puhut paskaa oot saanu äites maineen yms " isäni nimellä tietysti loput viestissä olikin vain sen monsterin kehumista.. ja jos joku ajattelee että mistä tiedän ettei se ollu mun isä niin = kirjotustyyli, isä soittaa mielummi ja siitä kehumisesta. Ooon monesti miettiny että näenkö isääni ennen tämän kuolemaa tai että pääsenkö eees sen hautajaisiin. ennen olin isin pieni rinsessa nykyään paskan hailee.. halusin vain kertoo omista kokemuksista uusioperheestä, ja suosittelen että ennen yhteen muuttamista mietitte ees hetken ! nykyään on isätön, mutta onneks mulla on ihana äiti ! :)

palatkameli

mulla on ihana paraskaveri ♥